maanantai 24. tammikuuta 2011

Elämää, koulua, tulevaisuuden suunnitelmia

Mä oon ihan varma, että Taika on raskaana! Sen käytös on muuttunut ihan erilaiseksi kuin ennen. Siitä on tullut kauhea sylilulla, se pyytää koko ajan syliin ja se ei enää halua kauheesti lenkkeillä. Kun me lähetään kävelylle, se on menomatkalla ihan perässä vedettävä(paitsi jos Etta on mukana, silloin se keskittyy Ettan kiusaamiseen näykkimällä sitä ja tekemällä syöksyjä sitä kohti :D) ja takas tulomatkalla se menee taas reippaasti. Se ei myöskään leiki niin paljoa sen leluilla tai sitten se on vain aikuistunut... ei kyllä siitä uskoisi, kun se on niin pikkuinen tyttö. Se vaan kantaa sen dinon, Kengun, Ruun, Nasun(tai jonkun muun Puolen hehtaarin metsä-hahmon :) ) mulle ja pudottaa sen siihen ja sitten, kun mä heitän sen lelun, niin se ei jaksa edes lähteä perään. Kunhan nyt vain huvikseen kuljettelee suussaan...

Tänään oli hyvä, kun oltiin just Ettan, Taikan ja äidin kanssa lenkillä niin Taika kiusasi Ettaa koko ajan. Kun Taika jäi vaikka johonkin haistelemaan, niin sitten kun lähettiin taas eteenpäin, se juoksi täysiä Ettaa päin ja näykkäsi sitä samalla(as usual)! Kauhea riiviö sanon minä :D No mut se antaa Ettalle samalla mitalla takaisin, kun Etta kiusasi taas Taikaa koko ajan silloin, kun Taikalla oli juoksu. Etta oli päättänyt, että se on poikakoira ja se tekee Taikan kanssa pennut. Ne piti sitten eristää, kun Etta oli Taikan kimpussa jatkuvasti...ihanaa tää koiraperheen arki. Ja tälläsia vintiöitä me halutaan vielä lisää! Meidät pitäisi viedä koko porukka johonkin hoitoon :D No ei, koirat on ihania   -pääosan ajasta esim. silloin, kun ne nukkuu tai syö kiltisti(ei silloin, kun Taika menee varastamaan Ettan kupista ruokaa tai silloin, kun Etta päättää nuohota Taikan kupin sen jättämästä ruoasta omansa lisäksi...). Ja agility on paras harrastus mitä voi olla! On ihanaa, kun saa tehdä jotain hauskaa koiran kanssa ja nähdä koiran nauttivan siitä yhtä paljon. Taika ainakin oottaa aina malttamattomana kentän laidalla, kun me ollaan kasaamassa esteitä. Se on hyvä, kun se välillä miukuu ja maukuu siellä yrittäen sanoa "MÄ HALUUN JO TONNE HYPPIMÄÄN JUOKSEMAAN JA KAIKKEE, PÄÄSTÄKÄÄ !". Siinä on kyllä paljon enemmän vauhtia nykyisin kuin vaikkapa pari kuukautta sitten. Se johtuu kyllä osaltaan siitä, että mun ohjaus on parantunut ja en ole enää niin epävarma radalla(vaikka möhlinkin siellä) ja Taikakin on siten varmempi siitä, mihin sen pitää mennä. 




 Tässä on kevennykseksi tällänen hauska kuva Taikasta ja mun ostamasta shelttipehmolelusta. Ostin ton pehmon Petexposta ja se oli ihan törkeen kallis, joku reilu pari kymppii! Mut pakko oli saada, koska se on sheltti tietty.







Nyt mun koulustressi alkaa muuten helpottaa, kun kaikki isot työt on periaatteessa tehty ja koeviikolla mulla on vaan 4 koetta. Mulla on siis vissiin 3 vapaapäivää! JESSSSSSSS :p Tää jakso oli kyllä tosi rankka, koska bilsa 3:sta eli ympäristöekologian kurssilta tuli ihan sikana kaikkee tehtävää(tutkimus(+ esitys siitä), lehtileiketyö, lajimonimuotoisuustyö, tuntiessee ja yks esitys vielä. Siihen päälle vielä kaikki psykan työt ja äikän työt, niin voitte uskoa, että hommaa oli paljon! Mutta nyt ollaan kunnialla selvitty niistä kaikista. Ja voin hyvällä mielin odottaa seuraavaa jaksoa, joka tulee olemaan  -uskokaa tai älkää- vieläkin kamalampi. Mulla on ens jaksossa 7 kurssia ja 4 lukuainetta +ruotsi, matikka ja liikka, joten hauskaa on tulossa. Onneksi pennut eivät ole vielä silloin syntyneet niin jaksan ja ehdin ehkä paneutua vielä kunnolla. Mut nyt en manaa enempää koulua, koska tää varmasti on tylsistyttävää luettavaa, mut näin se vaan on. Lukio ei ole kivaa, mut se pitää vaan kestää, että pääsee sinne minne haluaa sitten jatkaa opintojaan. Ja koska mä haluan opiskella ehdottomasti biologiaa, johon tarvitaan hyvät paperit, mun täytyy panostaa koko ajan satasella melkeen kaikkiin aineisiin.Ei oo yhtään paineita ei :p

Lopuksi ihana kesäkuva Taikulista<3 Ollaan tossa asuntovaunulla jossain hornankuusessa elikkä mäntyharjulla. Tää oli tänään tässä, toivottavasti jaksoitte lukea tän melko pitkän jutun. Heippulis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti