Agilityvalmennusta ja fysioterapointia

Nyt on kyllä niin paljon taas tapahtunut, että en tiedä mistä aloittaa! Mulla on ollut ensinnäkin aivan törkeä kiire koulujuttujen kanssa niin blogin päivittämisestä ei ole ollut tietoakaan. Mä olen vaan viime viikot painanut täysillä, ilman vapaa-aikaa tai mitään ja tuntuu, että kohta iskee burn out tai jotain... Onneksi kohta alkaa koeviikko ja jakso loppuu niin sitten helpottaa.

Olimme Taikan kanssa siis Hi-Ha:n järjestämässä agilityvalmennuksessa viime viikonlopun ja mahtava reissu se olikin! Meillä oli treenit sekä lauantaina että sunnuntaina ja aikaa per koirakko oli varattu 20min, mutta kyllä me paljon kauemmin saimme treenata. Aikataulut siis hieman venyivät...hih :D Mutta mikäpä sen mukavampaa kuin viettää koko päivä agilityhallilla katsellen toisten suorituksia ja treenamalla itse. Kouluttaja, Marko Mäkelä, oli ihan huippu, me ei olla koskaan saatu noin hyviä neuvoja mistään! Radoissa oli sopivasti haastetta, esim. toisena päivänä oli tosi vaikean näköisiä leieröintejä, joista Taika kuitenkin selviytyi hienosti. Lisäksi opittiin monta uutta ohjaustekniikkaa mm. japanilainen, viskileikkaus ja saksalainen ja muutenkin hiottiin vanhoja tekniikoita paremmiksi. Majapaikka oli myös tosi kiva, semmoinen vanha maalaistalo n.8km päässä Pro Canis- hallista. Yövyimme Inkun ja Minnin kanssa samassa huoneessa ja koirat tulivat oikein hyvin toimeen, mitä nyt Minni kerran murahti Taikalle. Majapaikassa oli neljä kahdeksanviikkoista kleinspitzin pentua, joten voi vaan arvata missä se mun loppuilta kuluikaan ;) Pennut oli kyllä toosi söppäniä pörröpalloja ja yksi ihana poika olisi ollut vielä vapaanakin. Melkein se jo tarttui mun matkaan, tykkäsin siitä eniten, vaikka se oli niistä kaikista isoin. Se meinaan näytti lupaavalta agilitykoiralta :) Anyway, reissu oli mahtava ja nyt taskut pullollaan uusia treenivinkkejä!

Sitten viikonlopun jälkeen keskiviikkona meillä olikin vuorossa käynti fysioterapeutti, Niina Sorvarilla Mustissa ja Mirrissä. Ensin hän katsoi Taikan liikkeitä eri askellajeissa ja kuinka hyvin Taika taipui. Hän myös kyseli kaikenlaista esim. Taikan liikuntaan,treenaamiseen ja alku-ja loppuverryttelyyn liittyvää ja sitten tutkikin koko koiran läpikotaisin. Taika makasi tosi nätisti paikallaan, vaikka siitä tuntuikin inhottavalta jotkin jutut. Siellä sitten fysioterapeutti huomasi, että Taikan vasemman takajalan polvilumpio on pois paikaltaan ja hän joutui laittamaan sen takaisin paikalleen. Päättelimme sitten, että suurin osa Taikan ongelmista (lihaskireydet, vauhdin hidastuminen) johtuvat pitkälti tuosta jalasta. Sillä oli takapäässä tosiaan jotain kireyksiä, mutta ne kaikki ovat tulleet luultavasti siitä, kun se joutuu jännittämään ja käyttämään lihaksiaan eri tavalla, kun tuo polvi menee koko ajan sijoiltaan. Jo silloin, kun Niina katsoi Taikan liikkeitä ulkona, hän huomasi, että Taika ei ojenna takajalkojaan kunnolla taakse, vaan kulkee jotenkin supussa. Tämäkin johtuu siitä, että se ei tunnu varmasti kivalta, kun Taika ojentaa jalkaansa, kun se polvi lumpsahtaa pois paikoiltaan. Niina sitten kehottikin menemään ortopedille Vihtivetiin ja niinpä tänään äiti oli Taikan kanssa siellä. Taikasta otettiin röntgenkuvat ja lausunnossa sanotaan näin:

"Todetaan vasemman polvilumpion spontaani mediaalinen luksaatio. Oikea polvi on vakaa. Kinnernivelissä ei havaita sairauteen viittaavaa. Röntgenkuvissa lonkkanivelet ovat siistit. Kummankin takajalan linja on hyvä ja suora. Otettu kilpirauhasnäyte. Tuloksesta ilmoitetaan ensi käynnillä."

Ensi keskiviikkona Taikalla on aika polvileikkaukseen ja samalla suoritetaan kohdunpoisto niin ne menevät molemmat siinä samalla. Sitten edessä on pitkä toipilasaika ja sen jälkeen kuntoutus, joten agilityyn ei päästä aikoihin :( Mutta ei se mitään, tärkeintä nyt on, että saadaan Taika kuntoon ja kuntoutetuksi. Tuo luksaatio on kuulemma ihan synnynnäinen ja perinnöllinen, mutta sen on täytynyt periytyä molemmilta vanhemmilta. Se siis tarkoittaa sitä, että Taikan kummallakin vanhemmalla on tuo luksaatiogeeni. Sillä on lisäksi alkava nivelrikko siinä vasemmassa polvessa, mutta helpottavaa on, että sitä ei olisi pystynyt mitenkään estämään millään toimenpiteillä. Nivelrikon kehittymistä voidaan estää glukosamiinilla ja kalaöljyllä, joita Taika alkaa syödä heti. Tosin kalaöljyä se on syönyt onneksi pienestä pitäen. Tälläista meillä, kerron sitten lisää kun Taika on leikattu.